Nyt voin paljastaa miten päättyi helmikuun tapahtumat.14.3. Olin vuodelevossa vielä ja silloin alkoi vereslimainen vuoto samaan aikaan kovat supistukset.Supistuksen estolääkettä sain, mutta ei apua.Aamulla 14 .3 minut vietiin synnytyssaliin ja annettiin vielä supistuksia estävää lääkettä ja seurattiin vuotoa.14.3 aloitetiin magnesiumsulftaania 12h meni sitä.Ultrattiin vauva moneen otteseen välillä tarjottava osa oli napanuora,mutta vauva oli raivotarjonnassa.Makoilua ja supistuksen esto lääkettä plus verikokeita 15.3.Verikokeet siinä rajoilla joudutaanko purkamaan raskaus vauvan ja minun selviämisen takia. 16.3 tulehdusarvot olivat sen verran nouseet ja supistuksia edelleen vaikka monet,monet kerrat oli annettu supistuksia estävää lääkettä.Lääkärin päätös oli se että valmistetaan leikkaussali ja sektio tehdään nukutuksessa.Kello oli melkein 18:00 ja menin leikkaussaliin ja esivalmistelut.19:31 syntyi poikamme painoa 740g pituus 33,3cm.Herämöön minut vietiin ja poika vietiin vastasyntyneiden teho-osastoon.Syy supistuksille ja tulehdusarvoihin löytyi sektiosta.Kohtu oli revennyt ja lapsivesi haisevaa.Kohtu mitä oli jäljellä oli kuulema haparaa ja helposti menevää rikki :( kohtua ei kuitenkaan poistettu.17.3. Olin edelleen heräämön tarkkailussa,kun kivut oli sitä luokkaa,ettei vuodeosasto olisi voinut niitä hoitaa.18.3.pääsin ylös sektion ja kaiken jäljiltä ja pääsin vauvaa katsomaan teholle.Itkuhan siinä tuli kun omaa lasta ei saanut vuodeosastolle,eikä syliin edes.19.3.Oli hiipimällä noussut tulehdusarvot ja veriviljely vastaukset saapui ja vastaus se on sepsis=verenmyrkytys.Verenmyrkytys saatu sektiosta :( sitä hoideltiin ja kokeiltiin eri antibiooteilla kun ei yksi sopinut kokeiltiin toista.Lopulta pääsin kotiin 27.3. :) sen jälkeen olen joka päivä käynyt katsomassa poikaa <3
Tämän vuoden loppaisena 6.1.tuli täyteen Haliman menetyksestä kuluneeksi 3-vuotta. Halima olisi jo 3v. Tämän vuoden vuosipäivä kummitteli paljon mielessä ja oli koko silloisen päivän esillä paljonkin varmasti osansa aiheutti sen, kun nyt on poika Muhannad kelle iän karttuessa kerromme isosiskosta ja Halima olisi konkreetinen isosisko läsnä arjessa jos kaikki olisi mennyt toisin. Arjessa menetys näkyy sillätavalla sillointällöin huomaa meitä olisi yksi lisää ja tätä ja tuota voisimme olla tekemässä Haliman kanssa. Suru ei koskaan poistu muuttaa muotoaan ja kaipaus aina jää jäljelle olkoon menetyksestä mennyt kuukausia taikka vuosia jo. Lapsenmenetys muuttaa ihmistä aivan satasena et koskaan tule olemaan enää samalainen persoona, kuin ennen katsot elämää erikantilta. Tuleviin raskauksiin tulee näkymään aina Haliman menetys ja Muhannadin ennenaikainen syntymä jos joskus tulen raskaaksi edes. Lainaten Imam Alin sanoja: "Varhainen kuolema on parempi kuin syntinen elämä". ...
Onnea pienestä sitkeästä pojasta ja kaikkea hyvää tuleviin viikkoihin <3
VastaaPoistaKiitos <3
Poista