Tänne kerron kans suru uutisia osittain.Meidän eka ivf piti olla ensi viikolla ja olenkin pistellyt lääkettä mutta tarpeeksi vastetta ei ole tullut.Eilen oli 7pvä kun pistelen ja eilen oli eka ultra.Ultrassa useita rakkuloita ja 1-2 rakkulaa mitkä ovat jo 17mm.Tuosta toisesta on epävarmaa onko kystä vai follikkeli mutta, meidän ivf vaihtui inseminaatioon kuulema riskialtista alkaa punktiota tekemään noin vähäisillä rakkuloilla voi olla ettö siirtoa ei edes tapahtuisi jos aletaan noin vähäisiä punktioimaan.Tänään on irrotuspiikki ja perjantaina inseminaatio.Inseminaatiosta kolme päivää sitten alkaa lutinus.Fiilis on aika sekava tästä kaikesta.
Tämän vuoden loppaisena 6.1.tuli täyteen Haliman menetyksestä kuluneeksi 3-vuotta. Halima olisi jo 3v. Tämän vuoden vuosipäivä kummitteli paljon mielessä ja oli koko silloisen päivän esillä paljonkin varmasti osansa aiheutti sen, kun nyt on poika Muhannad kelle iän karttuessa kerromme isosiskosta ja Halima olisi konkreetinen isosisko läsnä arjessa jos kaikki olisi mennyt toisin. Arjessa menetys näkyy sillätavalla sillointällöin huomaa meitä olisi yksi lisää ja tätä ja tuota voisimme olla tekemässä Haliman kanssa. Suru ei koskaan poistu muuttaa muotoaan ja kaipaus aina jää jäljelle olkoon menetyksestä mennyt kuukausia taikka vuosia jo. Lapsenmenetys muuttaa ihmistä aivan satasena et koskaan tule olemaan enää samalainen persoona, kuin ennen katsot elämää erikantilta. Tuleviin raskauksiin tulee näkymään aina Haliman menetys ja Muhannadin ennenaikainen syntymä jos joskus tulen raskaaksi edes. Lainaten Imam Alin sanoja: "Varhainen kuolema on parempi kuin syntinen elämä". ...
Kommentit
Lähetä kommentti